sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Olipa kerran pöytäliina


Pöytäliinoja on tullut tuhottua lukematon määrä hameiksi ja lastenvaatteiksi. Yleensä ne on kirpputorilöytöjä ja niin tämäkin. Vahvat värit ja selkeät kuviot iskivät heti. Malliltaan se ei ole ihan neliö, pikkuisen vinkurakin mutta eipä tuo haittaa. Olisin niin mielelläni tehnyt tästä itselleni hameen mutta on mokoma liian pikkuinen joten lapsille meni tämäkin ihanuus.. Liinan kaveriksi löytyi pikkuvikainen neulepusero, hihassa oli langanjuoksu jota ei saanut siististi korjattua. Ennätin taas hiukan saksia ennen kuin muistin kaivaa kameran esille.



 Hametta varten otin vain yhden mitan, lantionympäryksen ja siitä hiukan pienemmän reiän leikkasin liinan keskelle. Kokemuksesta tiedän että tässä tulee erittäin helposti leikattua liian iso pala pois joten neuvoisin jättämään reilusti saumanvaraa, kangas kun hiukkasen vielä venyy kun se on näin leikattu. Puseron helmasta tuli vyötärö, puolestavälistä kappaletta alkaen leikkasin reilut kavennukset vaan että saatiin sopiva vyötärönympärys. Hihoista leikkasin ehjät pätkät odottamaan ideointia ja liinan keskustasta muutaman sydämen..


Hihanpätkät muuntuivat hihattimiksi sydänaplikaatioilla, ei tarvinnut kuin kääntää reuna hunajakenno-ompeleella ja ommella sydämet paikalleen, puseron ranteiden joustin pitää hihat hyvin paikoillaan. Hiukan ilmettä vanhoilla napeilla. Nämä omin omaan käyttööni. :D



Tässä valmis hame. Ompelua oli lopulta tosi vähän, helma kiinni ja vyötärön sivun auki leikatut kohdat yhteen. En saumuroinut ollenkaan vaan ompelin joustavalla ompeleella ja siksak-huolittelut. Näin siksi että saumurointi on joskus turhan tönkkö tällaisessa poikkisaumassa.  Täytynee poiketa kirpputorilla taas pöytäliinaostoksilla että saan itselleni samanlaisen. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti