tiistai 23. syyskuuta 2014

Syksy yllätti taas!

Koin eilen illalla pienen paniikin kun satoi räntää ja kiireesti kaivoin varastosta talvivaatelaatikoita. Lapset on taas venähtäneet kesän aikana ja ainakin puolet vaatteista on pieniä. Kuopuksella ei ole edes välihaalaria, pelkkä fleesepusakka. Viikonloppuna saa suunnata sitten ostoksille jos ei nettikirppareilta satu löytymään sopivia ennen sitä.
Tässä kohtaa muistin että mies valitteli merinovillapuseron selässä olevaa reikää.. se oli kerran jo parsittu joten joutaa hyvin uusiokäyttöön.



Malliksi otin sopivat velourhousut ja hetken puseroa pyöriteltyäni päädyin helpoimpaan ja nopeimpaan tapaan eli lahkeitten leikkaamiseen hihoista, tällöin välttyy sivusaumojen ompelulta ja jalantien resorit tulee valmiina. Muutaman sentin tein pidemmiksi lahkeet kuin mallihousuissa että tulee varmasti tarpeeksi pitkät. Vyötärölle leikkasin resoria paidan helmasta. 


Ompelua tuli tosi vähän: saumuroin haarasauman, resori renkaaksi ja saumuroiden vyötärölle, Vyötärökaitaleen alareunaan ompelin sentään joustinompeleen päälle niin että saumakohta asettuu kauniimmin ja huolittelin keskitakaa saumuroinnin pään siistiksi. 


Lopputuloksena tosi mukavat ohkaiset välipöksyt haalarin alle lämmittämään. Lopusta neulepaidasta saattaa syksyn aikana syntyä vielä jotain.. vuori fleesetakkiin vaikka kunhan Tirsokkaan seuraava kangaskuorma saapuu varastoon.
Näillä pärjätään siihen asti kun ennätän etsimään väli- ja syyshaalareita lisää ja pitääkö sille miehelle nyt hankkia uusi villapaita??
Nyt kuppi teetä ja töihin kun mummi haki kuopuksen uusine pöksyineen iltapäiväksi hoitoon..

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Olipa kerran pöytäliina


Pöytäliinoja on tullut tuhottua lukematon määrä hameiksi ja lastenvaatteiksi. Yleensä ne on kirpputorilöytöjä ja niin tämäkin. Vahvat värit ja selkeät kuviot iskivät heti. Malliltaan se ei ole ihan neliö, pikkuisen vinkurakin mutta eipä tuo haittaa. Olisin niin mielelläni tehnyt tästä itselleni hameen mutta on mokoma liian pikkuinen joten lapsille meni tämäkin ihanuus.. Liinan kaveriksi löytyi pikkuvikainen neulepusero, hihassa oli langanjuoksu jota ei saanut siististi korjattua. Ennätin taas hiukan saksia ennen kuin muistin kaivaa kameran esille.



 Hametta varten otin vain yhden mitan, lantionympäryksen ja siitä hiukan pienemmän reiän leikkasin liinan keskelle. Kokemuksesta tiedän että tässä tulee erittäin helposti leikattua liian iso pala pois joten neuvoisin jättämään reilusti saumanvaraa, kangas kun hiukkasen vielä venyy kun se on näin leikattu. Puseron helmasta tuli vyötärö, puolestavälistä kappaletta alkaen leikkasin reilut kavennukset vaan että saatiin sopiva vyötärönympärys. Hihoista leikkasin ehjät pätkät odottamaan ideointia ja liinan keskustasta muutaman sydämen..


Hihanpätkät muuntuivat hihattimiksi sydänaplikaatioilla, ei tarvinnut kuin kääntää reuna hunajakenno-ompeleella ja ommella sydämet paikalleen, puseron ranteiden joustin pitää hihat hyvin paikoillaan. Hiukan ilmettä vanhoilla napeilla. Nämä omin omaan käyttööni. :D



Tässä valmis hame. Ompelua oli lopulta tosi vähän, helma kiinni ja vyötärön sivun auki leikatut kohdat yhteen. En saumuroinut ollenkaan vaan ompelin joustavalla ompeleella ja siksak-huolittelut. Näin siksi että saumurointi on joskus turhan tönkkö tällaisessa poikkisaumassa.  Täytynee poiketa kirpputorilla taas pöytäliinaostoksilla että saan itselleni samanlaisen. 



maanantai 8. syyskuuta 2014

Neulepuseron uusi elämä

Ei ole unohtunut blogi, oli vaan ihan tajuttoman kiire kesä jota seurasi vielä kiireempi syksy :D Mukaan mahtui hiukan lomaa, töitä, matkailua, kuntoilua ja paljon uimarannalla oleilua.

Nyt eletään sellaista palapeliarkea jossa kotosalla minun mukanani ahertaa lokakuussa 2v täyttävä neiti. Lähinnä mallin hommia tekee mutta yrittää kovasti myös jo pestä pyykkiä, tyhjentää keittiön kaapit ja piirtelee vähän jokapaikkaan. Iltapäivisin kotona on lisäksi meidän esikoululainen joten Tirsokkaan hommat on todellista pätkätyötä ja hullunmyllyä. Tässä mallineidin viimeisiä töitä mainonnan parissa:

Viikonloppuna iski vielä pitkään kummitellut flunssa joten piti vähän löysätä tahtia = en tehnyt "oikeita" töitä. Mutta koska en osaa vain lepäillä niin eksyin pyörittelemään yhtä neulepuseroa joka on itselleni liian pieni ja ei esikoiselle kelvannut edes tuunattuna. Melkein ennätti taas käydä niin että kuvat innostuneena unohtuu mutta muistin onneksi saksiessani että tästä tulisi kiva blogijuttu, jos vaikka muillakin on joutavia puseroita nurkissa pyörimässä.

Pusero oli ihan tavallisen tylsä, harmaa poolokauluksinen ja kokoa XS.  Asettelin kuvaan niin että näkee miten on osat siitä leikattu. Ajatus oli tehdä neuleasu pienelle tytölle. Pusero oli niin kapoinen että en edes sivusaumoja leikannut vaan helma on koko vaatteen levyinen ja leikkasin ainoastaan kädentieltä alkaen suunnilleen yhden sopivan mekon mallia matkien tuon yläosan. Hihat sai valmiina puseron hihansuista ja yli jäävistä hihanpätkistä leikkasin ihan yksinkertaisen neulemyssyn, tähän ei ollut mitään muuta mittaa kuin lapsen päänympärys. Kaulus jäi myös käyttöön ihan siltään, jos olisi ollut isompi tuo neulepusero niin olisi pitänyt mekkoon tehdä normaalisti sivusaumat ja varmasti tuohon kaulukseen taakse sauma mutta nyt pääsin helpolla.


Ompelusta sen verran että saumuroiden on kasattu kokonaan niin että ensin olkasaumat, saumuriompeleen sisään (eli siinä ommellessa päällimmäisenä) tueksi kapeat suikaleet fleesekangasta estämään olkasauman venymistä. Sitten hihat kiinni saumuroiden ja viimeiseksi tuo kaulus pääntielle. Ei mennyt montaa minuuttia ja pidempään mietinkin tuota myssyä koska halusin siihen jotain ilmettä ja väriä mutta tyylillä. Ensin yritin resoria reunaan mutta se oli toivottoman tönkkö ohuessa neuloksessa joten päädyin kääntämään reunan nurjalle hunajakenno-ompeleella, olisi toiminut ihan niinkin mutta Murun puputilkkuja sattui olemaan siinä hollilla ja niin päätyi yksi vinkkaava pupu myssyyn ja vähän vadelmanpunaista tehostetta reunaan ihan vanhanaikaisesti käsin ketjupistoilla pistellen.

Pakollinen blingbling saatiin jämälangoista, merinovillaa kera jonkun vanhan kimallehirvityslangan, päissä ainaoikeinneuletta ja välissä joustinneuletta.
Lopputuloksessa on hiukan kasvunvaraa, mahtuu varmasti toisenkin talven mutta ei haittaa kun hihoja vähän kääntää. Ja lopuksi, kaikkein vaikeinta oli saada asusta kuva. Tyttö juoksi karkuun ja loikki kuin pupu, tässä paras otos mitä perässä kameran kanssa loikkiessa sain.


Vielä kun saan häädettyä flunssan niin voin lopettaa tämän lepäilyn :D Kokeilen kupillista pakuriteetä ja päälle saunaa. Mukavaa flunssatonta ja energistä syksyä kaikille.